Teknologia ei pysy paikallaan. Nykypaivan korkean teknologian autojen lippulaivat voidaan helposti syrjayttaa muilla autoilla, ja niissa on paljon innovaatioita. Jonkun on kuitenkin oltava ensimmainen.
Kaikki autot, joita tarkastelemme, ovat tehneet omalla tavallaan merkittavan teknologisen lapimurron ja siten myotavaikuttaneet historiaan. Se, etta jokainen niista syrjaytettiin lopulta jollakin viela upeammalla, osoittaa, kuinka nopea autojen evoluutio on.
Nykyaan jokainen naista viidesta autosta on edelleen aikakautensa teknologinen vertailukohta.
Miura ei ollut vain radikaali edistysaskel auton suunnittelussa, vaan se loi myos lopullisen autoluokan: superauton.
60-luvulla oli jo monia nopeita, eksoottisia autoja, mutta tama italialainen legenda esitteli mallin, joka inspiroi monia kuuluisien yritysten suunnittelijoita tahan paivaan asti.
Alumiinikotelo. Moottorin epatyypillinen poikittainen jarjestely (samanlainen kuin useimmissa nykyaikaisissa etuvetoisissa autoissa) on parantanut painon jakautumista.
Mutta asennettaessa 3,9 litran V12-moottoria, jonka kapasiteetti on 350 hv, tilaa ei ollut lainkaan. Insinoorit ratkaisivat taman ongelman helposti yhdistamalla vaihteiston ja tasauspyoraston yhdeksi vaihteistoksi.
Paljas Miura-alusta esiteltiin vuoden 1965 Torinon autonayttelyssa. Vuosina 1966-1969 yhtio rakensi ja myi menestyksekkaasti 275 autoa, mika ei ollut pieni menestys, silla auton hinta oli 20 000 dollaria.
Sanat ”BMW” ja ”superauto” nayttavat kuuluvan toisiinsa, mutta M1: n historia osoittaa, etta todellisuus on paljon monimutkaisempi. Auton tekninen monimutkaisuus ei voi taata sen menestysta. 1970-luvun lopulla BMW oli vasta vakiinnuttamassa asemansa autoteollisuuden hallitsevana voimana, joten yhtio paatti rakentaa superauton.
Koska BMW: lla ei ollut kokemusta, han tiesi paljon moottorisuunnittelusta. 3,5-litrainen M88 oli muotoilultaan puhdas, ja siina oli kuusi erillista kaasuventtiilia, nelja venttiilia sylinteria kohden seka kugelfisherin mekaaninen polttoaineen ruiskutus. Ferrarin ja Lamborghinin moottoreissa oli enemman tehoa, mutta niissa oli myos kaksi kertaa enemman sylintereita.
Kuulostaa aika vaikuttavalta, mutta synnytysprosessi oli M1: lle vaikea. Hammennyksessa M1: Ita valmistettiin vain 456 kappaletta, ja naita autoja oli kaytannossa mahdoton myyda. 70-luvun lopun taloustaantuman keskella useita ihmisia kiinnosti saksalaisen sedan-valmistajan superauto. M1: lla on kuitenkin edelleen tarkea perinto.
959 saattaa nayttaa 911: lta, joka suli hieman auringossa, mutta se tuo mukanaan vaikuttavan valikoiman tekniikkaa. Nykyaan kuljettajat ovat tottuneet elektroniikkaan, koska sen avulla on helppo saataa autonsa kayttaytymista, ja kaikki alkoi 959: sta.
Sen monia innovatiivisia ominaisuuksia olivat: nelivetojarjestelma saadettavalla vaantomomentin jakautumisella, elektroninen jousituksen ohjaus saadettavalla vaimennuksella ja valyksella.
Myos kevyet materiaalit olivat isossa roolissa. Koripaneelit oli valmistettu Kevlarista ja lasikuituvahvisteisesta muovista, kun taas Pyorat oli valmistettu magnesiumista.
Kuinka voit kiistella auton kanssa, jonka moottoritila on peitetty puhtaalla kullalla? McLarenin mukaan kulta on hyva lammonjohdin, ei mikaan pieni yksityiskohta F1: ssa.
Toinen eksoottinen materiaali, hiilikuitu, josta runko ja alusta tehtiin. Runkoon oli suunniteltu integroitu Putkirunko. Istuin sijaitsee auton keskella, mika antaa kuljettajalle laajan nakyman.
Tuloksena oli, tunnustettu nopein tuotantoauto 1900-luvulla, jonka huippunopeus on 400 kilometria tunnissa.
Kuusitoista sylinteria. Nelja turboahdinta. Tuhat ja yksi hevosvoimaa. Miljoona dollaria. Bugatti Veyron on yksi harvoista autoista, jotka ovat saavuttaneet teknisten saavutusten kaanteentekevan maaritelman tason.
Vuonna 1998 Volkswagen Group osti Bugattin, ja konsernin pomo Ferdinand Piech paatti rakentaa maailman nopeimman auton. Kahdeksan litran moottori, W16 neljalla turbiinilla, joiden kapasiteetti on 1001 hv 6000 rpm: lla ja vaanto 1250 Nm ja esiselektiivinen 7-vaihteinen vaihteisto.
Insinoorien oli kehitettava erityisia renkaita, jotka voisivat selviytya taman auton potentiaalista. Mutta taman tekniikan ja tehon huipulla Veyronin oli oltava mukava ja ylellinen, sopiva auto, joka oli yhta kallis kuin nopea. Tehtava suoritettiin, 408 kilometria tunnissa, nayttaisi silta, etta tama on kappeli, mutta ei. Vuonna 2010 Veyron Super Sport nostaa riman 431 kilometriin tunnissa.
Mika on seuraava superauto, joka nostaa tekniikan rimaa teollisuudelle? Kirjoita mielipiteesi alla oleviin kommentteihin.
Avaruosad.ee – autonosien verkkokauppa
Tarvitsetko auton osia? Soita, ilmainen konsultointi:
- +372 56 812 812
- info@avaruosad.ee
